Miten voit rakas Suomi?

Tuhansien järvien ja loppumattomien metsien maa. Rohkean ja sisukkaan kansan maa. Isien vahvan hengellisen perinnön ja herätysten maa. Näin satavuotiaan kotimaamme syntymäpäivien lähestyessä olen innoissani lukenut maamme historiaa. Sydämeeni on kuitenkin noussut huoli. Koskaan Suomen historiassa ei ole eletty aikaa, jolloin olisi yleisesti suhtauduttu näin negatiivisesti Raamatun totuusarvoon, avioliittoon tai uskoontuloon. Elämme ajassa, joka on itsekeskeisyyden, ateismin ja pakanuuden sävyttämää. Terrorismin uhka, hallituskriisit, talousongelmat ja politiikan ailahtelevaisuus ei vala luottamusta tulevaan. Poliisintyössäni näen ihmisten epätoivoa. Perheiden hajoamiset, yksinäisyys, syrjäytyneisyys ja itsemurhat ovat nykypäivää. Monet meistä hapuilevat päämäärättömästi ja ovat ahdistuneita.

Ristin juurelle

Onko meidän rakkaalla Suomellamme toivoa?

On! Mutta vain Hänessä, joka sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. (Joh. 14:6)

Sadattuhannet suomalaiset huutavat ahdistuksellaan ja päämäärättömällä hapuilullaan: Puhu minulle Hänestä, jolla on käsissä on tulevaisuus ja toivo. Puhu minulle Jeesuksesta tänään!

Viisi ja puolivuotta sitten hapuilin oman elämäni suuntaa. Eräänä iltana askeleeni johdattuivat ristin juurelle. Avasin sydämeni Jeesukselle. Tuona iltana sydämessäni tapahtui vallankumous.

Tiesin uskoon tullessani, että Jumalalla oli minulle tehtävä. En halua salakuljettaa uskoani taivaaseen, vaan haluan elää niin, että minunkin elämäni kautta mahdollisimman moni pääsisi kerran taivaaseen.

Iloitsen siitä, että olen saanut johdattaa uskoon ihmisiä, niitä maailman silmissä toivottomia tapauksia, jotka eivät ole Jumalalle toivottomia vaan valtavan rakkaita. Tänä päivänä entisiä asiakkaitani on siskoinani ja veljinäni. Jeesus elää ja valloittaa!

Hätä suomalaisista

Serkkuni Hannu Hatanpää oli ensimmäisen Kristuspäivän pääjärjestäjiä.

Hannu oli palava rukouksen mies. Syksyllä 2014 sain kuulla sydäntäni riipaisevan suru-uutisen. Hannu oli menehtynyt rukousmatkalla Nicaraguassa. Ollessani reserviupseerikoulussa meille kokelaille sanottiin, että jos sotilas saa tehtävän, niin hän suorittaa tehtävää niin kauan kuin ”henki pihisee”.

Surunkin keskellä sydämessäni on rauha Hannun kuolemasta, koska tiedän hänen päässeen taivaankotiin. Hän oli saanut Jumalalta tehtävän, kutsua Suomen kansaa rukoukseen. Hannu suoritti sen tehtävän ja hän sai kutsun kotiin. Sydämelläni on myös hätä. Hätä siitä, että olemme päästäneet rukouksen liekin sammumaan. Hätä niistä sadoistatuhansista suomalaisista, jotka ovat sanan mukaisesti menossa päin helvettiä.

Ylös poteroista

Taistelu on alkanut! Tätä taistelua ei voiteta kädet nyrkissä. Tämä taistelu, voitetaan kädet ristissä.

Meidän kristittyjen on noustava ylös poteroistamme ja käytävä rukoustaisteluun. Rakas Suomi tarvitsee tavallisten ihmisten armeijaa. Kristukselle lojaalin seuraajajoukon, joka sitoutuu Jumalan sanaan ja rukoilemaan. Tässä tilanteessa äärimmäisen uhrautuva työkin on liian vähän. Suomea ei valloiteta Kristukselle, ilman Jumalan yliluonnollista asiaan puuttumista. Meidän suomalaisten on kuitenkin irtisanouduttava vääränlaisesta masentelusta ja apatiasta. Maailmanhistorian Herra pystyy ohjaamaan kansojen kohtaloita. Hän teki minun sydämessäni vallankumouksen. Miksi Hän ei voisi maassamme eheyttää koteja, uudistaa kotiseurakuntia ja pelastaa ihmisiä? Jumalalle mikään ei ole mahdotonta!

Kokoonnumme yhteen rukoilemaan Rukoillessani nyt Porin syksyn illassa koen värähtelyä sisimmässäni.

Kerron Jumalalle janoni nähdä enemmän kristittyjen yhteyttä, ihmisten hengellistä heräämistä, lähetyskäskyn todesta ottamista. Kristuspäivä kutsuu meitä kaikkia kristittyjä rukoilemaan kotien, kotimaan ja kotiseurakuntien puolesta. Haluan nähdä ja kokea päivän, kun me yhdessä tuhansien kristittyjen kanssa kokoonnumme yhteen Turkuhalliin tekemään parannusta, rukoilemaan ja ylistämään Kristusta. Profeetta Elian sanoin me rukoilemme: ”Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”(1 Kun. 18:37)

Kalle Mäenpää

poliisi ja Satakuntaa rukoilee -työn aktiivi