Toivoa on!

Maailmalla kuohuu ja kotimaassakin monet asiat murehduttavat kristityn sydäntä. Helposti tulee mieleen, että on paras jäädä kotiin, pysyä piilossa ja vain odottaa hiljaa peiton alla.

Raamatusta löydämme toisenlaisen mallin. Apostolien teoissa (Ap.t. 12) kerrotaan, miten seurakunta joutui alkumetreillään suurten haasteiden eteen. Tilanne oli vakava ja toivotonkin, sillä hallitsija Herodes oli käynyt käsiksi seurakuntalaisiin, heitä oli pahoinpidelty ja Jaakob mestattu. Nyt Pietari oli laitettu vankilaan. Kristittyjen tulevaisuus ei näyttänyt valoisalta.

Pietarin odottaessa sotilaiden tiukassa vartiossa seurakunta rukoili lakkaamatta Herraa. He eivät luopuneet toivosta, vaan tarttuivat aseeseen, joka heille oli annettu ja jonka käyttöä ei kukaan voinut estää; he rukoilivat.

Viimeisenä yönä ennen kuin Pietari oli määrä tuoda kansan eteen, Jumala lähetti enkelin hakemaan hänet vankilasta. Vapauduttuaan Pietari suuntasi Marian talolle ja löysi sieltä ihmisiä rukoilemasta. Sinä yönä tässä kotirukouskokouksessa koettiin suurta iloa. Jumala vastasi rukouksiin. Hän käänsi toivottoman tilanteen nimensä ylistykseksi.

Elämälleen näin jatkoajan saanut Pietari kirjoitti myöhemmin: ”Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.” (1. Piet. 4:10) Nyt ei ole aika menettää toivoa. On aika tulla yhteen ja tarttua rukoukseen, kokoontua koteihin ja seurakuntiin ja rukoilla yhdessä kansamme ja maamme puolesta. Tehdään se yhdessä tuhansien muiden kanssa Kristuspäivässä Turussa 2.12. Meillä on Jumala, joka kuulee.

Iina Mattila

Kansallinen rukousverkosto