Oikopolkuja

 Tampere 1.5.2010
 > Palaute
 > Adressi
 > Kuvia

 Jatko:
 > Tule syttymään
 > Valmennukset
 > Näystä kertova DVD

Uutiset

16.8.2010 Kristus-päivän näky leviää! Lue lisää » 16.6.2010 Sveitsin Kristus-päivä kokosi 25 000 osallistujaa Lue lisää » 11.5.2010 Hilja Aaltonen: Odotan vanhanaikaista herätystä Lue lisää »

Pikakysely

Kädet ristissä - sytyttääkö sinut aamu- vai iltarukous?

Avoin sydän, koti ja jääkaappi

"Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat." Apt. 2:46-47

Raamatun mukaan alkuseurakunta eli rohkeasti arjen keskellä. Apostolien teoista (2:42) voimme löytää ainakin neljä yhteisöllisyyden elementtiä, joihin ensimmäiset kristitityt näyttivät olleen todella sitoutuneita.

"Seurakunta (1.) kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat (2.) elivät keskinäisessä yhteydessä, (3.) mursivat yhdessä leipää ja (4.) rukoilivat." Apt. 2:42

Apostolien tekojen toisen luvun 42. jae alkaa monissa englannin kielisissä Raamatuissa sanoilla "They continued..." (= "He pysyivät jatkuvasti...") tai "They devoted themselves..." (= "He omistautuivat..."). Molemmat jakeen käännösversiot kertovat opetuslasten olleen siis hyvin uskollisia apostolien opettamalle ja mallintamalle yhteisölliselle elämäntavalle.

Kristus-päivän yhteydessä kristittyjä on haastettu avaamaan sydämensä, kotinsa ja jääkaappinsa. Toisin sanoen: Kristittyjä on haastettu elämään yhteisöllisyyttä todeksi arjen keskellä. Hengellisen heräämisen kannalta ratkaisevaa on se, miten yksittäiset kristityt ja kristilliset yhteisöt elävät, palvelevat ja harjoittavat hengellistä yhteyttä erilaisissa arjen kohtaamisissa. Kristus-päivä tähtää Pyhän Hengen elävöittämään ihmissuhdeverkostoon jokaisella paikkakunnalla, niin että jatkuvasti jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi. Tämän kaltainen verkosto on mahdollisuus hengelliseen muutokseen myös perinteisten kirkkokuntien piirissä.

Miten me voimme liittyä tähän Pyhän Hengen elävöittämään ihmissuhdeverkostoon? Miten me voimme alkaa harjoittamaan yhteisöllistä elämäntapaa omalla paikkakunnallamme? Mitä oman sydämen, kodin ja jääkaapin avaaminen tarkoittaa käytännössä?

1. APOSTOLIEN OPETUS

a. Elämän Sana

Raamatun sanan opettaminen ja sen todeksi eläminen vahvistavat yhteisöllistä elämäntapaa. Raamatun sanan mukaan Jeesus kutsui opetuslapset ensin olemaan kanssaan, ja vasta sen jälkeen hän lähetti heidät palvelutyöhön (Mark. 3:13-15). Jeesus Kristus on Elämän Sana (1. Joh. 1:1). Hänen valoisa seuransa muutti ensimmäisiä opetuslapsia ja mullisti heidän monet käsityksensä. Näin voi tapahtua edelleen siellä, missä on avoimia sydämiä, jotka ottavat Kristuksen ja hänen sanansa vastaan (Joh. 6:68). 

Jeesuksen opetukset perustuivat yleensä vertauksiin ja kertomuksiin, jotka jäivät elämään kuulijoiden sydämiin ja mieliin. Lisäksi Jeesus mallinsi koko ajan itse sitä, mitä hän seuraajilleen julisti ja opetti. Ensimmäiset apostolit jatkoivat tässä yhteisöllisessä elämäntavassa vaeltamista sekä opettivat ja mallinsivat sitä myös alkuseurakunnan keskuudessa (1. Joh. 1:1-4).

Pyhät kirjoitukset olivat antamassa suuntaa ja vakautta alkuseurakunnan elämään. Vanhan liiton kirjoitukset olivat usein esillä. Niissä oli lupaus Messias-kuninkaasta, Kristuksesta, joka antoi täyttymyksen sille mitä oli kirjoitettu. Kun apostolien kirjeet tulivat saataville evankeliumien ohella, ne liitettiin pyhään kaanoniin ja saivat osakseen saman kunnioituksen (mm. 2. Tim. 3:16). Tähän totuuden taltiointiin sisältyy myös apostolisen sanoman sisältö keskittyen Jumalan Sanan koko ilmoitukseen, Kristuksessa kirjoitettuun, puhuttuun ja elettyyn.

Tämä Jumalan lähettämä Elämän Sana täytti alkuseurakunnan kaikki toiminnot, minkä seurauksena uusia ihmisiä voitettiin päivittäin Kristukselle (Apt. 2:47). Tähän Kristukseen keskittyvän uutta luovan sanoman esillä pitämiseen Jumala kutsuu seurakuntaansa tänäkin päivänä. Ilman Raamatun opetusta ja sen käytännöllisiä sovelluksia emme voi nähdä kasvavaa hengellistä heräämistä, korkeintaan "pienen tuulahduksen".

b. Läsnä kaikkialla

Raamatusta saa sen käsityksen, että ensimmäiset apostolit ja kristityt opettivat Elämän Sanaa lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ennen kaikkea temppelissä ja kodeissa. Raamatun sanasta on tänäkin päivänä mukava jakaa ja keskustella yhdessä kristittyjen ystävien kanssa erilaisissa arjen kohtaamisissa, esimerkiksi ruokailujen yhteydessä, lenkillä tai jopa saunassa (jossa mieskin herkistyy). Kristittyjen keskinäinen hengellinen ohjaus vahvistuu, kun kristityt jakavat Raamatun äärellä saamiaan ajatuksia ja löytöjä (Luuk. 24:32). Raamatun sana vahvistaa kristittyjen sisäistä olemusta ja tekee heistä rohkeita Kristuksen todistajia. "...Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa..." (Fil. 2:15-16).

c. Aina mukana

Terve hengellinen yhteisöllisyys rakentuu aina Raamatun ympärille. On äärimmäisen tärkeää, että jokaisen kristityn usko ja koko elämä tulee perustetuksi Jumalan Sanan varaan. Raamattua on hyvä pitää aina mukana. Onhan kyseessä Hengen miekka, jokaisen kristityn tärkein ase ja työväline (Ef. 6:17). Nykyään on mahdollista hankkia myös miniversio Raamatusta, joka mahtuu vaikkapa takin taskuun.

d. Aina kuulolla

Kristityn on hyvä viipyä rukoillen avoimen Raamatun äärellä ja antaa Jumalan sanan todella puhutella sydäntä ja mieltä. Nykypäivänä on tarjolla monipuolisia raamatunlukuohjelmia. Kristittyjen on myös hyvä hankkiutua mahdollisimman usein raamattuopetuksen pariin joko fyysisesti menemällä itse paikan päälle esimerkiksi kirkkoon tai sitten kuuntelemalla äänitettä. On kuitenkin hyvä ymmärtää, etteivät kaikki tarjolla olevat opetukset pysy terveessä opissa (1. Tim. 4:1-5). Siksi on hyvä kysyä suosituksia luotettavilta kristityiltä ystäviltä tai Jumalan mielen mukaisilta pastoreilta ja raamatunopettajilta.

e. Kokeneempien kanssa

Raamattua on hyvä opiskella myös kokeneempien kristittyjen seurassa. Näin kristityillä on mahdollisuus ottaa vastaan hengellistä ohjausta ja mentorointia hengellisesti varttuneemmilta kristityiltä (2. Tim. 2:2). Raamatun sanan ympärille on helppo linkittää erilaisia kokemuksia ja kertomuksia, jotka rohkaisevat ja vahvistavat nuoria kristittyjä ja auttavat heitä etenemään henkilökohtaisella kasvupolulla.

f. Kristillistä kasvatusta

Mikään raamattukurssi tai -piiri ei voi sinällään koskaan ohittaa Raamatun perustehtävää kodin ja perheen jokapäiväisenä ohjekirjana. Raamatun luvussa ja oppimisessä keskeistä on säännöllisyys sekä Jumalan Sanan jatkuva esillä pitäminen kodin arkisissa ja hieman juhlallisemmissakin tilanteissa. Raamattu on jokaisen kodin ja perheen keskeisin kirja. Tämän merkiksi jokaiselle kristillisen seurakunnan piirissä vihittävälle pariskunnalle annetaan lahjaksi Vihkiraamattu.

Mies ja nainen sekä heidän välinen liittonsa ovat aina olleet Jumalan suuren suunnitelman ytimessä. Jo alussa "Jumala siunasi heidät ja sanoi heille (miehelle ja naiselle): - Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne..." (1. Moos. 1:28). Uskonpuhdistaja Luther ymmärsi ydinperheen merkityksen kansojen opetuslapseusprosessissa. Hän kehitti Raamatun rinnalle katekismuksen tukemaan perheenisien kristillistä kasvatustehtävää. Katekismus oli aikansa opetuslapseuskirja, ja sitä se on edelleen. Se sisältää monet kristilliset "tee se itse" -kasvatusmenetelmät. Olemassa on toki muitakin opetuslapseuskirjoja, jotka tukevat kristillistä kasvatusta. Eri kirkkokunnilla on omat materiaalinsa, mutta päämäärä on yhteinen: kristillisen kasvatuksen tukeminen.

Kristillinen kasvatus tulee nähdä osana laajempaa kontekstia, jossa kristillinen yhteisö opetuslapseuttaa eli (uudelleen)kasvattaa kaikkia jäseniään. Yhä useammat ihmiset tulevat rikkinäisistä taustoista, joten heidän auttamisensa ja ohjaamisensa on todella tarpeen. Yhteisössä kristityt veljet ja sisaret rohkaisevat, lohduttavat, nuhtelevat ja ojentavat toisiaan. Toisin sanoen: He kasvattavat toisiaan. Päämääränä kaikessa kristillisessä kasvatuksessa on Kristuksen kaltaisuus (Kol. 1:28). Raamattu osoittaa myös, ettei kristillinen kasvatus ole vain perheiden vastuulla, vaan se kuuluu kaikille Kristuksen omille (Matt. 28:18-20). Lähetyskäsky ja uusien opetuslasten tekeminen on annettu kaikille kristityille kaikkina aikoina.

Kristillinen kasvatus toteutuu kokonaisvaltaisesti vain osana kristillistä yhteisöä, joka koostuu monista osaamisen lajeista ja palvelutehtävistä sekä erilaisissa elämäntilanteissa olevista kristityistä. Kristillisen yhteisön kautta kaikki siihen kuuluvat perheet ja yksilöt voivat saada elämäänsä moninaista ohjausta. Kristillisten yhteisöjen kautta Raamatun opetus ja siihen liittyvä kristillinen kasvatus voivat koskettaa koko yhteiskuntaa. Kristus-päivän missiona on ”...edistää transformaatiota eli hengellisestä muutosta, joka vaikuttaa läpi koko yhteiskunnan...”

g. Herätysjulistusta

Jeesus antoi opetuslapsilleen apostolelle tehtäväksi hänen nimessään saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamista (Luuk. 24:47). Apostolit lähtivät rohkeasti liikkeelle ja julistivat hyvää sanomaa. Jumalan valtakunta oli tullut ja tulossa. Täyttymyksen aika oli koittanut, "jolloin kaikki pannaan kohdalleen" (Apt. 3:21). Tämä oli toivo "lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme." (Apt. 26:6). Kaikki se, mitä oli ennustettu Messias-kuninkaan kärsimyksestä, kuolemasta ja voitosta, täyttyi Kristuksessa. "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmiselle annettu koko taivaan kannen alla" (Apt. 4:12). Parannuksen tekemiseen eli kääntymykseen liittyvä moraalinen vaatimus on selvä. Jokaisen täytyi tunnustaa syntinsä ja alistua Jumalan tahtoon, joka on selvästi paljastettu Jumalan "pyhässä ja vanhurskaassa" eli Jeesuksessa Kristuksessa (Apt. 3:14).

Kehotus kääntymiseen on ennen kaikkea kehotusta katumiseen, syntien tunnustamiseen Jumalalle. Aito herätysjulistus ja kaksivuosituhantinen kristillisen kilvoituksen perinne sisältävät hyvin saman tyyppisen teologian: Kaiken aidon hengellisen elämän, kestävän henkilökohtaisen Jumala-suhteen lähtökohtana on jatkuva syntien tunnustaminen. Herätysjulistus ja parannuksessa eläminen ovat aina olleet kristinuskon ytimessä. Ilman niitä ei voida puhua elävästä hengellisestä yhteisöllisyydestä, korkeintaan joistakin sosiologisista ja psykologisista lainalaisuuksista. Ensimmäiset apostolit ja kristityt julistivat rohkeasti herätystä. Tähän meitä kutsutaan nytkin. 

Raamatun kehotukset ovat ajattomia ja koituvat aina siunaukseksi - jopa kokonaiselle maanosalle. Kristus-päivän visio on radikaali: "Iloinen uutinen Jeesuksesta ihmiseltä ihmiselle jokaiseen kotiin Euroopassa vuoteen 2020 mennessä". Vain Jumalan Sanan varaan laskettu työnäky voi kestää ja menestyä. Erilaiset tunnelmat tulevat ja menevät, mutta Jumalan lupaukset pysyvät ikuisesti. Jumala toteuttaa uskollisesti antamiaan lupauksia ja näkyjä, joista keskeisin on hänen valtakuntansa tuleminen.

2. KESKINÄISESSÄ YHTEYDESSÄ

a. Läpinäkyvyys

b. Avoimet kodit 

Alkuseurakunnassa todistaminen keskittyi koteihin - eli sinne, missä ihmissuhteet olivat kaikkein luonnollisimpia ja aidoimpia. "Kodista kotiin" kulkeminen näyttää olleen alkuseurakunnan vierailuohjelman malli (esim. Apt. 5:42). Erityishuomio kohdistettiin kodin päämiehen voittamiseen, sillä kun hän vakuuttui Kristuksesta, hänestä tuli avain koko perhekunnan voittamiseen, kuten Filippin vanginvartijan tapauksessa kävi (Apt. 16:25-34). Corneliuksen kohdalla hänen taloutensa ei käsittänyt vain sukulaisia vaan myös monia ystäviä ja palvelijoita (Apt. 10:7, 10:22-48). Apostolien teot kertoo myös Paavalin ja Lyydian kohtaamisesta: "Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui" (Apt. 16:14). Lyydia oli luultavasti omaa taloutta pitävä naimaton nainen, hänen esimerkkiään uskoon seurasivat orjat ja vapautetut palvelijat. Keskeisellä sijalla oli myös kristittyjen vanhempien vaikutus omiin lapsiinsa (esim. 2. Tim. 1:5). Muukalaisetkaan, jotka tulivat kristittyjen koteihin, eivät voineet välttää toditusta, kuten tapahtui Apollokselle tämän ollessa Aquilan ja Priscillan luona (Apt. 18:24-26). Myös monissa pakanallisissa kodeissa oli kristityillä palvelijoilla ja vartijoilla mahdollisuus todistaa "kuten keisarin palveluskunnassa" (Fil. 4:22).

Kristinuskon tulevaisuutta ei ratkaista vain "evankelioivissa pienryhmissä tai soluissa" (institutionaaliset rakenteet), vaan "avoimissa kodeissa", joissa koko perhekunta kasvatetaan Jumalan Sanan totuuksien mukaan. Kodin ympärille ovat linkittyneet kaikki keskeiset ihmissuhdeverkot, kuten sukulaiset, ystävät, naapurit ja työkaverit. Kun kodissa pyritään elämään Jumalan Sanaa kunnioittaen ja siinä pysyen, se ei voi olla koskettamat siellä asuvia ja vierailevia ihmisiä. Kristilliset hyvät tavat ja perinteet sekä erilaiset rukous- ja ylistystilanteet ja kristittyjen yhteiset kokoontumiset puhuttelevat varmasti monia. Toki kodin piiriin on tärkeää liittää myös henkilökohtaista todistamista ja palvelemista sekä osallistumista erilaisiin evankelioiviin kampanjoihin, mutta ne eivät voi tapahtua irrallaan siitä, mitä kodissa muutenkin tapahtuu. Kristus-päivän motto on, että jokainen kristitty on lähetetty aina ja kaikkialla. Kysymys on kokonaisvaltaisesta elämäntavasta.

Ihmiset etsivät tänä päivänä etenkin aitoutta ja vaistoavat nopeasti, jos kristillisessä kodissa ja sen lähipiirissä eletään jonkinlaista kaksoiselämää. Idea kristittyjen avoimista kodeista ei voi toteutua ilman läpinäkyvyyttä ja avoimuutta Jumalan edessä - eli ilman parannuksessa elämistä. Kotien ja niissä asuvien ihmisten hengellinen uudistuminen luo edellytykset avoimelle ilmapiirille, jonka puitteissa voi syntyä jatkossakin uusia Kristuksen seuraajia. Avoimet kodit vahvistavat osaltaan elävää yhteisöllisyyttä ja synnyttävät jatkuvasti lisää hengellisesti eläviä ihmissuhdeverkostoja (naapurustot, työpaikat jne.). Kristus-päivä tähtää Pyhän Hengen elävöittämään ihmissuhdeverkostoon jokaisella paikkakunnalla, niin että jatkuvasti jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi. Avoimet kodit ovat tämän kaltaisen elävän verkoston edellytys ja samalla sen solmukohtia.

c. Hengellinen synnytys 

d. Yhteinen jakaminen

 

3. LEIVÄN MURTAMINEN

a. Yhteiset ruokailut

b. Ehtoollisen vietto

4. RUKOUS

a. Rukouksen huone

b. Yksimielinen rukous