Ristin sanoma

"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1. Kor. 1:18

Elämää kuoleman jälkeen

Ensimmäiset kristityt eivät jääneet toivottomuuteen Jeesuksen teloituksen edessä. Pääsiäisen ja ylösnousemuksen jälkeen he ymmärsivät Raamatusta (esim. Jes. 53), että juuri näin piti käydäkin. Jeesus antoi itsensä uhriksi. Hänet teloitettiin rangaistukseksi kansan synneistä.

Raamatun mukaan jokainen ihminen on luonnostaan syntinen ja joutunut pois Jumalan alkuperäisestä tarkoituksesta (1. Moos. 3). Jokainen ihminen syntyy osaksi synnin korruptoimaa ihmissukua (Ps. 51:7). Toisin sanoen: Ihminen ei elä luonnostaan yhteydessä Jumalan kanssa (Room. 3:23). Synti on vakava asia ja johtaa ihmisen lopulta kadotukseen eli ikuiseen kuolemaan ja eroon Jumalasta (ilm. 20:15). Ensimmäinen pääsiäinen toi kuitenkin ratkaisun synnin ongelmaan. Jeesus kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista: Jeesus Kristus on syntiemme sovittaja (Room. 5:10). Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Siksi hän - ja vain hän - voi antaa täyden vapauden ja anteeksiannon sekä uuden elämän jokaiselle syntiselle. Toisin sanoen: Jeesus on uusi yhteys Jumalan kanssa. Jeesuksen sovitustyön tähden ei ole olemassa enää mitään kadotustuomiota - niille, jotka häneen uskovat (Room. 8:1).

Usko Jeesukseen ei ole tahdon ponnistus (Tit. 3:5). Jeesuksen ristin kuoleman myötä pyhä Jumala tekee epäpyhän ja syntisen ihmisen itselleen otolliseksi (Room. 4:5). Näin Jumala vanhurskauttaa meidät (Room. 3:25-26). "Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden." (Luther). Meidän pelastumisemme edellytyksenä on katsominen Jeesukseen Kristukseen ja sen tajuaminen, että yksin Kristuksen sovintoveri on selvittänyt syntiemme aiheuttaman toivottaman tilan, kuoleman ja ikuisen eron Jumalasta. Golgatan täytetyn työn tähden jokaisella ihmisellä on mahdollisuus pelastua ja tulla osalliseksi kristillisestä toivosta. Kristus on voittanut kuoleman. Kuolemaa ei enää ole, edessämme on ikuinen elämä (Joh. 11:25-26).

Kristuksen veren arvo on ihmiselle siinä, että se puhdistaa hänen omantuntonsa ja tuo hänelle pelastusvarmuuden. "...sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omasta tunnosta... (Hepr. 10:22). Jumala on erittäin tarkka kaiken synnin suhteen, mutta sallii meidän tulla kuitenkin luokseen veren kautta - joka päivä, tunti ja hetki. Golgatan sovintoveri ei koskaan kadota voimaansa. Kristuksen veressä on syntiemme anteeksiantamus (Hepr. 9:22). Se puhdistaa oman tuntomme kaikesta syyllisyydestä, tekee sydämemme eläväksi ja antaa meille sisäisen rauhan. Se on vahva perusta, jolla me voimme joka hetki astua Jumalan läsnäoloon (Hepr. 4:16). Joko sinä olet kääntynyt Jumalan puoleen? Joko sinulla on puhdas omatunto Jumalan edessä? Tai milloin olet viimeksi tunnustanut syntisi? Kristus-päivän nettisivuilla on opetusta myös ripistä ja läpinäkyvästä elämästä.

Elämää ennen kuolemaa

Kristus-päivän taustalla elää näky hengellisestä heräämisestä Suomessa ja koko Euroopassa. Kristus-päivän sanoma kutsuu kaikkia ihmisiä kaikkialla rukoukseen, parannukseen ja elämään Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuudessa. Raamattu kertoo, kuinka ensimmäiset apostolit olivat Kristuksen kuoleman, mutta ennen kaikkea hänen ylösnousemuksensa todistajia (esim. Apt. 4:33). Joskus saattaa kuitenkin tuntua, että suomalainen kristillisyys on vain yhtä ”pitkää perjantaita” ja Kristuksen ylösnousemus jää toissijaiseksi. Monet näkivät Jeesuksen kuolevan ristillä. Kukaan ei nähnyt, kun ylösnousemus tapahtui. Mutta hauta oli tyhjä (Luuk. 24:6-8). Raamatun sanan mukaan Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen useita kertoja opetuslapsilleen ja sadoille muille. Ylösnousemus on historiallinen tosiasia. Kuolema on voitettu.

Raamattu kertoo (mm. Room. 6:1-11), kuinka jokainen kristitty on kutsuttu ylösnousemuselämään eli uuteen elämään: "...jotta mekin alkasimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista." (Room. 6:4). Apostoli Paavali toteaa: ”Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 6:11). Paavalin sydämessä vaikutti uusi elämä, uusi ihminen Kristuksessa. "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Se elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani." (Gal. 2:20). Paavali oli syntinsä anteeksi saanut uudestisyntynyt kristitty. Kristus itse oli asettunut hänen sydämeensä (2. Kor. 5:17). Hänessä asui ja vaikutti Pyhä Henki, joka loi hänessä uutta elämää. Uusi elämä on ikuista elämää ja Kristuksen elämää kristityssä. Se on myös meidän elämäämme Kristuksessa: ...Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo... täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa." (Kol. 1:27,28). Kristus puolestamme ja Kristus meissä. Vanhurskauttamisessa korostuu Kristus meidän puolestamme, uudestisyntymisessä Kristus meissä. Kysymys on samasta asiasta, vain kahdesta eri näkökulmasta katsottuna. Vain vanhurskautettu ja uudestisyntynyt ihminen voi elää uutta elämää Kristuksessa.

Kristityssä kuitenkin säilyy uuden ihmisen rinnalla vanha ihminen, jota Raamattu kutsuu myös lihaksi. Kysymys ei siis ole ihmisen jalostumisesta ja tulemisesta paremmaksi. "Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte." (Gal. 5:17). Tässä sisäisessä taistelussa on kysymys uskonkuuliaisuudesta Kristukselle, mikä tarkoittaa myös omalle vanhalle itselle kuolemista. Risti on vanhan ihmisen loppu (Room. 6:6). Risti kutsuu kaikkia kristittyjä päivittäin parannukseen eli sisäiseen muodonmuutokseen ja mielenuudistukseen (Room. 12:1-2). Kun Kristus kehottaa tekemään parannuksen, hän tarkoittaa, että koko elämän tulee olla parannusta, eli vanhasta ihmisestä luopumista ja samalla tervehtymistä Pyhän Hengen työn kautta kohti hänen kuvansa kaltaisuutta (2. Kor. 3:18). Jumala laittaa meidät syrjään ja antaa Kristuksen elää meissä Pyhän Henkensä kautta. Kristityissä vaikuttaa sama Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista (Room. 8:11). Kristityt ovat Hengen elävöittämiä kiviä Jumalan temppelissä, jonka välityksellä hän haluaa osoittaa jumalallisen valonsa koko luomakunnan keskellä (1. Piet. 2:4-10).

Kristuksen pyhittämä elämä

Elämää ennen kuolemaa kutsutaan usein myös pyhityselämäksi tai pyhitykseksi. Uuden Testamentin mukaan pyhitys ei täysin sulaudu vanhurskauttamiseen, vaan siitä tulee puhua myös erikseen. Pyhitys on yksinkertaisesti sitä, että meissä asuva Kristus haluaa päästä ilmentämään omaa läsnäoloaan (Joh. 3:30). Omalla Pyhällä Hengellään Kristus haluaa taistella meissä asuvaa vanhaa ihmistä sekä sielunvihollisen ja tämän maailman hyökkäyksiä vastaan. Pyhitys on Jumalan myönteistä elämää meissä, johon liittyvät myös uuden elämän hedelmät, kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22-23). Jumalan pyhä elämä meissä johtaa Kristuksen luonteenpiirteisiin meissä, tai ainakin näin Raamattu antaa ymmärtää (mm. Kol. 3:5-11). Pyhityksen päämääränä on Kristuksen kaltaisuus (1. Joh. 3:2). Tämä toteutuu täydellisesti vasta ikuisuudessa. Ajallisessa elämässä pyhitys on ennen kaikkea Kristuksen opetuslapseutta, jonka tunnusmerkkejä ovat hyvä omatunto, Pyhän Hengen täyttämä sydän ja mieli sekä halu elää Hengen johdatuksessa.

Pyhitys on paradoksi: Pyhitys on aina Jumalan työ, mutta armon vaikutuksesta myös ihminen itse on siinä mukana. Oma tahto ei pyhitä ihmistä. Sen tekee Jumala (1. Tess. 5:23-24). Pyhitys on Jumalan lahjaa. Mutta Jumala ei pyhitä ketään vastoin ihmisen omaa tahtoa. Pyhitykseen liittyy siis kuuliaisuuden näkökulma: Jumalan tahdon ymmärtäminen, siihen suostuminen ja siinä eläminen. Pyhityselämä on ojentautumista Kristuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen mukaan (Room. 6:1-5); pyhityselämä on seurausta Golgatan täytetystä työstä. Pyhitys on elämistä ja kasvamista Jumalan armossa; pyhitys on kasvamista Jumalan lapseudessa (Room. 8:12-17). Kristityn pyhityselämään liittyvät monesti myös erilaiset vastoinkäymiset, jotka eivät ole Jumalan rangaistuksia, vaan hänen tapansa pitää kristityt oikealla tiellä ja kouluttaa heitä kaikessa kohti Kristuksen kaltaisuutta. Lopulta useimmat vastoinkäymiset jäävät mysteereiksi, jotka avautuvat vasta kerran perillä ikuisuudessa.

Pyhityksessä on aina toivon näkökulma: Vaikka kristityt ovat edelleen syntisiä ja monin tavoin vajavaisia, silti heissä on jotain toisenlaista, jotain joka kertoo ikuisen elämän todellisuudesta. Ei ole yhden tekevää, miten kristityt käyttävät ajallisen elämänsä (1. Piet. 2:11-12). Kristittyjen kuuliainen ja rohkea elämä on todistus Jumalan valtakunnasta ja sen lainalaisuuksista, jotka toteutuvat lopullisesti Kristuksen palatessa. Kristityt ovat "Kristuksen tuntemisen tuoksu" maailman keskellä. Kristittyjen kuuliainen elämä johtaa monet ihmiset Kristuksen tuntemiseen ja opetuslapseuteen hänen kanssaan (1. Piet. 3:15). Jumalan sydämellä on kaikkien ihmisten pelastuminen (1. Tim. 2:4). Kristityn sydämen murtuminen, joka johtuu siitä tiedosta että olemme häpäisseet Jumalan, ja rehellisyys, jolla pyrimme korjaamaan erheen vaelluksessamme, osoittaa meitä tarkkaileville ihmisille, että Kristuksen kaltaisuus on elämämme suurin pyrkimys. Sen tosiasian, että kaikki meissä jää surkean kauas Kristuksen täydellisyydestä, ei tarvitse kumota todistustamme, jos meissä näkyy sitoutuminen vaeltaa parhaalla mahdollisella tavalla Jeesuksen askelissa.

Uusi kuningas, Kristus Jeesus

Jeesuksen ylösnousemus merkitsi ensimmäisille apostoleille myös taivaallista kruunajaistapahtumaa, jossa Jeesus sai kuninkuuden. Heidän mukaansa Jeesus on kuolleista herättämisessä korotettu Isän Jumalan oikealle puolelle taivaalliselle valtaistuimelle. Hänestä on tullut kuningas, Daavidin jälkeläinen, joka hallitsee taivaassa (ks. Ps. 110). Juutalaisille oli luvattu profeettojen kautta Messias, ja tämä Messias oli nyt tullut. Nimitys Messias tarkoittaa tarkalleen ottaen virkaan vihittyä uutta kuningasta. Kuningas voideltiin tehtäväänsä vuodattamalla öljyä hänen päänsä päälle (1. Sam. 16:12-13). Juuri tähän voitelemiseen liittyvät nimitykset Messias ja sen kreikankielinen käännös Kristus. Ne tarkoittavat suomeksi nimitystä ”voideltu”. Apostolit saattoivat hyvin sanoa, että Jeesuksesta tehtiin Kristus ylösnousemuksessa. He tarkoittivat, että juuri tuon tapahtuman kautta Jeesuksesta on tullut kuningas, jolle on annettu ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”.

Kristuksen kuninkuus oli Paavalin julistaman evankeliumin pääsisältö. Hänelle Jeesus Kristus ei ollut vain syntien sovittaja, vaan myös uusi Kuningas ja totinen Herra, joka oli palaamassa takaisin maailman lopulla laittamaan kaiken jälleen kohdalleen. "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." (Fil. 2:10-11). Paavalin radikaalina elämäntehtävänä oli saattaa maailman kansat kuuliaisuussuhteeseen Jumalan Pojan kanssa (Room. 15:18-19). "...Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä olen minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen." (Room. 1:2-5). Paavalin kirjeet ovat tulvillaan ohjeita, joissa hän rohkaisee ja kehottaa kaikkia kristillisiä seurakuntia kasvamaan Kristuksen tuntemisessa ja elämään siten kuuliaisuussuhteessa Kristuksen kanssa (mm. Ef. 5:15-17). Paavalin elämänfilosofian mukaan ajallisella elämällä oli ikuisuuteen ulottuvia seuraamuksia. Paavali eli kuuliaisesti. Paavalille elämä oli tässä ja nyt.

Uuden luomakunnan alku

Raamatun sanan mukaan meidät on kutsuttu kokemaan ikuista elämää jo tämän ajan keskellä (Joh. 17:3). Jumalan ihmeelliset pelastustyöt ovat alkaneet toteutua Kristuksen ylösnousemuksen myötä. Kaikki lupaukset ja odotukset, jotka ovat kohdistuneet aikojen loppuun, ovat totta jo tänä päivänä. Herättämällä Kristuksen kuolleista Jumala on jo aloittanut uuden luomisen. Evankeliumin sanoman ytimenä on se, että Jumala synnyttää elämää kuolleista. Kristuksen ylösnousemus on uuden ihmisen ja uuden luomakunnan alku. Ylösnousemususkon tähtäyspiste ei ole siis vain yksilön pelastus ("kuoleman jälkeinen palovakuutus"), vaan se sisältää täyttymyksen koko kärsivän ja katoavan luomakunnan ikävöivään huokaukseen ja odotukseen (Room. 8:19-24). Rikkinäisen maailman tilalle tarvitaan kokonaan uusi, ja Jumala on luvannut sen antaa (2. Piet. 3:13). "Odotamme kuolleitten ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää." Kristuksen ristin takaa kajastaa ylösnousemuksen ja ikuisen elämän aamu, päättymätön päivä, jota ei enää koskaan seuraa mikään yö ja murhe.

Kristillinen toivo - Mitä se on?

Jumalan lopullinen oikeus koittaa tulevaisuudessa, Herran päivänä, jolloin kaikki ihmiset niin elävät kuin kuolleet kootaan Herran Jeesuksen tuomioistuimen eteen (Apt. 17:30-31). Oikeudenmukaisella tuomiolla hän rankaisee jumalattomia heidän pahoista teoistaan (Matt. 25). Sinnekin asti yltää kuitenkin Kristuksen tuoma pelastus, hänen sovitustyönsä Golgatalla. Elämme armon ajassa, jossa pelastumattomilla sieluilla on vielä toivoa (2. Kor. 6:1-2), ja jossa kaikki pelastuneet saavat elää enenevässä toivossa. Saamme elää keskellä lopunajan merkkejä ja odottaa viimeisen päivän koittamista.

Kuolleiden ylösnousemuksesta on saatu selkeä todiste: Jeesuksen hauta oli tyhjä. Mikään ei voi jäädä tämän jälkeen ennalleen. Kristus Jeesus on kuoleman voittaja, uusi kuningas. Jumala tekee omansa eläviksi samalla ylösnousemusvoimalla, jolla hän herätti Poikansa Jeesuksen (Room. 8:11). Jumalan valtakunta on murtautumassa läpi Jumalan Pojan voimassa. Hän vie omansa ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä. Kerran hän tulee noutamaan omansa, luo kaiken uudeksi ja saamme olla aina hänen kanssaan (Ilm. 21:1-4).

Kristillinen toivo julistaa Jumalan kuninkuutta ja herruutta koko hänen luomakunnassaan. Jumalan valtakunta on jo keskellämme, vaikka sen näkyvä ja lopullinen toteutuminen odottaakin vielä aikaansa. Nyt olennaista on luottaa Jumalan armoon ja elää kuuliaisesti Kristuksessa. Nyt kysytään ja tarvitaan rohkeutta, mutta sitäkin Jumala on luvannut antaa Pyhän Henkensä kautta. Jokainen kristitty on kutsuttu loistamaan Jumalan valoa pimeän maailman keskelle. "Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." (Joh. 1:5). 

Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla...

Yksi ylösnousemuselämään liittyvä Raamatun kohta löytyy Filippiläiskirjeestä 2:15-16: ”Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa”. Tämä Raamatun kohta haastaa kaikkia kristittyjä elämään kuuliaisesti ennen Kristuksen tulemisen päivää. Toinen loistavista tähdistä kertova Raamatun kohta löytyy Danielin kirjasta 12:1-3. Tämä Raamatun kohta kertoo puolestaan siitä, mitä tapahtuu Kristuksen tulemisen yhteydessä ja sen jälkeen. "Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti." (Dan. 12:3). Jokainen kristitty on kutsuttu loistamaan tähden lailla, ennen Kristuksen tulemista ja varsinkin sen jälkeen. Joko sinun elämäsi loistaa Jumalan antamaa valoa?

Voit kuunnella Kristus-päivän koordinaattorin Hannu Hatanpään opetuksen teemalla Rohkea elämäntapa (mp3-tiedosto, Huom! 40 Mt). Toivottavasti saat sen kautta paremman käsityksen Rohkeasta elämäntavasta, jossa ideana on uusi elämä Kristuksessa. Opetus on taltioitu Ryttylän Rukous- ja yhteyskonferenssissa 17.4.2010. Oheisesta linkistä löydät myös Rohkea elämäntapa -esityksen (pdf-muodossa). Siitä näet Rohkea elämäntavan raamatulliset perusperiaatteet ja suuntaviivat. Hatanpää pitää esillä asian omaista tiedostoa Ryttylässä pitämänsä puheen yhteydessä. Parhaan käsityksen Rohkeasta elämäntavasta saanee katsomalla ensin esityksen ja kuuntelemalla sen jälkeen tai samaan aikaan Hatanpään opetusta aiheesta.

Raamatussa on runsaasti lupauksia tulevaisuudesta ja toivosta. Yksi tälläinen rohkaiseva kohta löytyy Ilmestyskirjasta: "Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: - Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja avaa kaikki seitsemän sinettiä." Ilm. 5:5